sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Amazing Austria, part two


Hallo,

Villachissa meitä vastassa oli Sandra. Sandraankin olen tutustunut Rovaniemellä, jossa hän oli opiskelijana pari vuotta sitten. Itse oltuani vaihto-opiskelijana Villachissa noin vuosi sitten, Sandra toimi tuutorinamme ja ystävystyimme paremmin :) Kun astuin Villachin rautatieasemalle, en tiennyt itkeäkö vai nauraa.. Itkua vai naurua, itkua vai naurua. Mieleeni nousi monia, monia ihania muistoja vaihto-oppilasajastani. Joten kyyneleet silmissä, huulta purren kävelin asemalta ulos ja nousin Sandran autoon.


Matkalla Villachiin

Sandran luokse saavuttuamme, edellisen yön kurjuus palkittiin omalla ”asunnolla”, oma makuuhuone, keittiö, suihku, vessa ja parveke!! Ja tottakai puhtaat lakanat ja peitot. Pesimme muutaman koneellisen pyykkiä, ja lähdimme Sandran seuraksi Carinthia University of Applied Sciences koululle, jossa hänellä oli valokuvaus vuosikirjaa varten. Koululla oli juuri alkamassa ”Meet and Match” -tapahtuma, jossa opiskelijat pystyivät tapaamaan mahdollisia tulevia työnantajiaan. Yllätykseksemme ja onneksemme paikalle saapuikin moni vanha tuttu! Kuulumisien ja tietenkin poskipusujen vaihdon jälkeen kävimme kaupunkikierroksen ja kahveilla Herr Vincent kahvilassa.


Sandran koti <3


Carinthia University of Applied Sciences


Jenni, CUAS sekä Meet & Match

Herr Vincent kahvila


Sandra ja Jenni


Seuraavana päivänä, perjantaina, syötyämme italialaisen aamupalan lähdimme kaupungilla katselemassa tuttuja paikkoja, ja tietenkin shoppailemaan ;) Lupasimme Jennin kanssa kokata päivälliseksi pestolihapullia ja porkkanoita tomaattikastikkeessa, sillä Sandra kokkasi edellisen päivän lounaan. Päivän edetessä aloimme valmistautumaan iltaan, jolloin menisimme ainoaan paikalliseen clubiin, v-clubiin!



Suomen lippu, Villach ja Alpit


Jenni, minä ja Villach <3


Kyytejä V-clubille ei tarvinut maksaa, sillä Sandran äiti oli luvannut viedä ja hakea meidät, syynä se "ettei Sandralla kovin useasti käy vieraita Suomesta" :) Sisäänpääsy olisi ollut 5€, mutta yritimme vanhaa kikkaamme ”kuultiin että suomalaiset tytöt pääsee tänä iltana ilmaiseksi sisälle”, ja sehän toimi! Juomiinkaan ei rahaa illan aikana kulunut, hyvin onnistunut reissu siis.


Mie, Jenni, Sandra ja Christina etkoilla


Ernesto ja mie V-clubilla


Neljän tunnin yöunien jälkeen oli aika herätä, pakata ja lähteä kohti juna-asemaa. Kyyneleet silmissä sanoin heipat Sandralle, Dorikselle (ystävämme Villachissa) ja rakkaalle Villachille. Tänne tulen vielä takaisin!

Minna
ps. kirjoitan tätä istuen puolivahingossa ykkösluokan vaunussa kohti Roomaa.. way to go!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti