Croatia

Heipä hei,

Kroatiaan matkasimme jälleen parilla bussilla ja loppumatkan junalla. Paikkoja ei tarvinut varata eikä myöskään maksaa. Ensimmäinen kohteemme oli pääkaupunki Zagreb, jossa yövyimme sohvasurffaten Saran ja Barbaran kotona. Zagrebissa söimme tähän mennessä halvimman ateriamme, 1€. Hinta oli noinkin halpa, sillä söimme tyttöjen koululla heidän opiskelijakorteillaan :)

Zagrebissa ei ollut paljon nähtävää, joten olimme päättäneet yöpyä siellä vain yhden yön. Jos aijot kuitenkin käydä katsomassa parlamenttitalon, kävele sinne portaita pitkin jotka lähtevät keskusaukion laidasta, äläkä katuja pitkin, sillä niitä pitää kävellä pari kilometriä ennenkuin voi edes kääntyä oikeaan suuntaan eli vasemmalle :) Yksi paikka kuitenkin täytyy mainita, kahvila nimeltä Cookie Factory! Suussasulavia suklaaleivonnaisia ja keksejä, ihana sisustus ja maukasta cappuccinoa!

Cookie Factory

Otimme yöjunan Splitiin, makuupaikka maksoi noin 15€!! Kallis, mutta hyttiin päästyämme annoimme hieman anteeksi korkealle hinnalle. Hytti oli kolmelle hengelle, eikä missään nimessä liian ahdas. Vesipullotkin saimme kaupanpäälle! :)

Splitissä olimme aamulla kello kahdeksan, tietämättä minne mennä ja missä yöpyä. Vastassamme olikin usea hostellinpitäjä houkuttelemassa meitä juuri heidän hostelliinsa. Valitsimme henkilöistä karuimman ja menimme tämän ”hostelliin”, joka sijaitsi vain parin minuutin päästä. Saimme yksityisen huoneen omalla kylpyhuoneella. Hintaa nainen sanoi huoneella olevan 100 kunaa, eli noin 14€, mutta paikan päällä nainen lisäsi päälle verot, 25 kunaa (varmaan mitään veroja edes maksa, sillä nämä paikat taitavat olla ns. black marketia). Suostuimme hintaan kuitenkin, sillä olihan käytössämme myös pyykinpesukone, keittiö, tv ja sijainti oli loistava! Spilissä kiertelimme Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluvaa vanhaa kaupunkia ja kiipesimme korkealle keskustan vieressä olevalle kukkulalle, joka oli puistoaluetta.



Jenni ja Adrianmeri



Seuraavana aamuna lähdimme bussilla kohti Dubrovnikia. Tämä bussiyhteys ei kuulu InterRailiin, lippu maksoi 122 kunaa + matkatavarat 7 kunaa, yhteensä noin 18€. Matka kesti 4.5 tuntia ja ajoimme koko matkan merenrantaa pitkin. Näkymät oli niiiin kauniit, mutta korkean paikan kammoisena ajellessamme korkeuksissa vuoren seinämää myötäillen, näkymistä oli hetkittäin vaikea nauttia, siksi uppouduinkin Hunger Games, Catching Fire kirjaan. Btw, kirjasarja on tosi hyvä ja englanninkielinen opus harjoittaa kielitaitoa :)



Dubrovnik



Dubrovnikissa otimme jälleen ”pimeänkaupan” majoituksen. Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella 350 kunaa/2 hlö/2 yötä eli 12€ yö per henkilö. Majoitus oli sataman/bussiaseman ja vanhankaupungin välissä ja sen tarjosi Silviana niminen nainen. Majoitus oli tunnetun LaLuna pizzerian lähellä, siellä kävimmekin pitsalla kahdesti! Ensimmäisenä iltana lähdimme ostamaan lauttalippuja Jadrolinijalta välille Dubrovnik – Bari (Italia). Suunnitelmissa oli siis yöpyä kaksi yötä Dubrovnikissa. Saimme kuitenkin kuulla, että lautta ei kulje juuri sinä päivänä kuin olimme ajatelleen lähtevämme Italiaan, joten jouduimme lyhentämään virailumme yhteen yöhön. Silviana oli kuitenkin mukava, ja palautti jo maksamamme toisen yön rahat takaisin meille. Myöskään lauttamatka Dubrovnik – Bari ei kuulu InterRailiin, liput maksoi noin 50€ /hlö.

LaLunan pizzaa

Dubrovnikissa sää oli ensimmäistä kertaa reilimme aikana Mahtava isolla ämmällä! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, lämmintä oli ja olkapäät alkoivat punoittaa. Kävelimme päivän vanhassa kaupungissa, jota ympäröivät Dubrovnik City Wallsit. Sisäänpääsy muureille oli 70 kunaa (10€), mutta opiskelijakorteilla saimme ne 30 kunalla /hlö. Muureilta oli mahtavat näkymät niin merelle, kaupunkiin, vuorell,e kuin vanhaan kaupunkiinkin. Kävimme myös rannalla ottamassa aurinkoa.. Tällaiseen päivään sopii täydellisesti One Republicin biisi Good life.

Mie ja Dubrovnik City Walls

Vanha kaupunki

Illalla jonotimme lauttaan ja passintarkastukseen röyhkeiden, etuilevien italialaisten kanssa. Jos olet menossa kyseiselle lautalle, ilta kahdeksan sijasta voit olla paikalla vasta lähempänä ilta yhdeksää. Ja jos olet paikalla aikaisemmin, suosittelen istumaan rauhassa, rinkka vieressä niin kauan että jäljellä on enää muutama ihminen :)

Jadrolinija

Lautalla meillä ei ollut istumapaikkoja, eikä hyttiä. Asetellamme makuupussejamme kahvilan lattialle, eräät Kanadalaiset reppureissaajat olivat löytäneet huoneen täynnä istumapaikkoja. Nämä paikat ovat maksullisia, mutta he olivat käyneet kysymässä infosta saisiko sinne mennä. Toinen heistä oli vedetty syrjään ja hänelle kerrottu (epävirallisesti), että jos tilaa huoneessa on, sinne voi mennä sillä lippuja ei tulla tarkastamaan :) Kyllä pienet asiat tekee onnelliseksi, kuten nukkuminen kovalla lattialla makuupussisa, mutta rauhallisessa ympäristössä! Tuo nukkuminen lattialla on muuten paljon rentouttavampaa ja mukavampaa kuin istualtaan nukkuminen.

Minna

ps. kirjoitan tätä kakkosluokan vaunussa kohti Roomaa, jäätiin kiinni! Mutta ehdittiin juoda ilmaiset kahvit ja syödä ilmaiset keksit.. :)

Amazing Austria, part two

Hallo,

Villachissa meitä vastassa oli Sandra. Sandraankin olen tutustunut Rovaniemellä, jossa hän oli opiskelijana pari vuotta sitten. Itse oltuani vaihto-opiskelijana Villachissa noin vuosi sitten, Sandra toimi tuutorinamme ja ystävystyimme paremmin :) Kun astuin Villachin rautatieasemalle, en tiennyt itkeäkö vai nauraa.. Itkua vai naurua, itkua vai naurua. Mieleeni nousi monia, monia ihania muistoja vaihto-oppilasajastani. Joten kyyneleet silmissä, huulta purren kävelin asemalta ulos ja nousin Sandran autoon.



Matkalla Villachiin


Sandran luokse saavuttuamme, edellisen yön kurjuus palkittiin omalla ”asunnolla”, oma makuuhuone, keittiö, suihku, vessa ja parveke!! Ja tottakai puhtaat lakanat ja peitot. Pesimme muutaman koneellisen pyykkiä, ja lähdimme Sandran seuraksi Carinthia University of Applied Sciences koululle, jossa hänellä oli valokuvaus vuosikirjaa varten. Koululla oli juuri alkamassa ”Meet and Match” -tapahtuma, jossa opiskelijat pystyivät tapaamaan mahdollisia tulevia työnantajiaan. Yllätykseksemme ja onneksemme paikalle saapuikin moni vanha tuttu! Kuulumisien ja tietenkin poskipusujen vaihdon jälkeen kävimme kaupunkikierroksen ja kahveilla Herr Vincent kahvilassa.

Sandran koti <3



Carinthia University of Applied Sciences




Jenni, CUAS sekä Meet & Match



Herr Vincent kahvila



Sandra ja Jenni



Seuraavana päivänä, perjantaina, syötyämme italialaisen aamupalan lähdimme kaupungilla katselemassa tuttuja paikkoja, ja tietenkin shoppailemaan ;) Lupasimme Jennin kanssa kokata päivälliseksi pestolihapullia ja porkkanoita tomaattikastikkeessa, sillä Sandra kokkasi edellisen päivän lounaan. Päivän edetessä aloimme valmistautumaan iltaan, jolloin menisimme ainoaan paikalliseen clubiin, v-clubiin!



Suomen lippu, Villach ja Alpit




Jenni, minä ja Villach <3



Kyytejä V-clubille ei tarvinut maksaa, sillä Sandran äiti oli luvannut viedä ja hakea meidät, syynä se "ettei Sandralla kovin useasti käy vieraita Suomesta" :) Sisäänpääsy olisi ollut 5€, mutta yritimme vanhaa kikkaamme ”kuultiin että suomalaiset tytöt pääsee tänä iltana ilmaiseksi sisälle”, ja sehän toimi! Juomiinkaan ei rahaa illan aikana kulunut, hyvin onnistunut reissu siis.



Mie, Jenni, Sandra ja Christina etkoilla




Ernesto ja mie V-clubilla



Neljän tunnin yöunien jälkeen oli aika herätä, pakata ja lähteä kohti juna-asemaa. Kyyneleet silmissä sanoin heipat Sandralle, Dorikselle (ystävämme Villachissa) ja rakkaalle Villachille. Tänne tulen vielä takaisin!

Minna

ps. kirjoitan tätä istuen puolivahingossa ykkösluokan vaunussa kohti Roomaa.. way to go!

Amazing Austria, part one

Guten Tag!

Junassa kohti Itàvaltaa

Wienissä vietimme ainoastaan yhden päivän, mutta ihanan, aurinkoisen ja lämpimän sellaisen! Tapasimme jälleen kavereitamme, tällä kertaa Yvonnen ja Romanin, jotka opiskelivat noin vuosi sitten Rovaniemellä Jenni heidän tuutorinaan. Wienistä rautatieasemalta saa ILMAISIA KARTTOJA KAUPUNGISTA, wow! ;) Sellainen siis kannattaa hakea. Jätimme jàlleen rinkkamme säilytykseen rautatieasemalle, lokero oli taas suht edullinen, noin 4€. Myös Wien on suuri kaupunki, nàhtàvyydet on kaukana toisistaan sekä rautatieasemasta, joten ostimme päiväliput julkiseen liikenteeseen, 5.70€/hlö, ja suuntasimme kohti nàhtàvyyksià.

Illalla kävimme Frei Raum ravintola/baarissa syömässä. Paikka on Itävaltalainen ketjuravintola, todella viihtyistä sellainen tarjoten hyvää, maukasta ruokaa. Annokset oli suuret, mutta ei halvimmasta päästä.. ei kuitenkaan kalleimmastakaan :) Oma ruokani maksoi 13€ + kahvi + vesi, eli vajaa 20 euroa. Ei paha.

Otimme yöjunan Villachiin, pakkalippuja ei tarvinut varata ainakaan matkustaessa Wienin Meidling asemalta. Juna kulki Salzburgin kautta, jossa jouduimme odottamaan seuraavaa junaa 2.5h. Harmiksemme Salzburgin rautatieasema oli edelleen (oli myös viime vuonna) remontissa ja jouduimme odottelemaan junaa kylmässä yössà. Villachiin emme päässeet junalla suoraan, vaan välillä jouduimme vaihtamaan kulkuneuvoa bussiin (hyvästit yöunille siis..), tämä siksi että rautatiet oli poikki korjaustòiden vuoksi. Kuitenkin, yhdeksän tunnin matkustuksen ja odottelun jälkeen saavuimme rakkaaseen Villachiin <3

Minna

Czech Republic

Hello again,



Tunnelmia ahtaasta junasta


Tsekin pääkaupunkiin Prahaan saavuttiin aikaisin aamulla ja jälleen siistiydyttiin rautatieaseman vessassa. Tai ainakin yritettiin, sillä viiden minuutin kuluttua nainen, joka otti maksun vessasta käynnistä vastaan, tuli huutamaan meille tsekiksi ja ajoi meidät pois. No, lähdimme viemään matkatavaramme säilytykseen ja jatkoimme ehostautumista. Hetken kuluttua kaksi poliisia tuli paikalle, kysyi aiommeko viipyà Prahassa kauan ja pyysi nähdä passimme. He soittivat jonnekin kertoen passimme tiedot, ja puhelun jälkeen varoittivat meitä taskuvarkaista ja toivotti hyvää jatkoa. Ihan rento aloitus vierailulle Tsekeissä.

Rautatieasemalla ei ole ilmaisia karttoja vaan niistä täytyy maksaa Tourist Pointissa, 2€. Suosittelen kartan hankkimista, sillä Praha on suuri kaupunki ja nähtävyydet sijaitsevat ympäri kaupunkia. Päivä oli sateinen joten päätimme pyhittää sen shoppailulle. Illalla ostimme ratikkaliput (n. 1€/kpl) ja suuntasimme sohvasurffaushoustimme, Chistinen, luokse. Christinen asunto oli mukava ja nukuimme sen keittiössä sijaitsevalla levitettävällä sohvalla. Kävimme kuitenkin ennen nukkumista Tsekkiläisessä teehuoneessa, Ĉajovnassa. Teehuoneet on tunnelmallisia, siellä voidaan istua tunteja pelaten pelejä ja istuen lattioilla sijaitsevilla tyynyillä. Ĉajovnat ovat kuulema myös hyviä paikkoja treffeille :)



Teehuoneelta



Toinen päivä Prahassa vietettiin nähtävyyksien parissa, näimme muun muassa Charles Bridgen, sekä jälleen kirkkoja ja linnan! Taidan myòhemmin pàivitellà tànne blogiin nàhtàvyyksien nimià, jahka pààsen kotiin niità selvittelemààn ajan kanssa :) 

Mie Prahan maisemia ihailemassa



Charles Bridge

Iltapäivällä jatkoimme matkaamme etelämpänä sijaitsevaan Brnon kaupunkiin, ystävämme Martinin luokse. Ennen junaan nousua varasimme paikkaliput, muutama euro per naama.

Brnossa siis tapasin Martinin, johon tutustuin vuosi aikaisemmin Villachissa opiskellessani. Martin majoitti meidät kotonaan, jossa asui hänen lisäksi myös tämän äiti. Saimme oman huoneen, ihanine peittoineen, tyynyineen ja puhtaine lakanoineen! Mahtavaa! Illalla kävimme Martinin lempipubissa seuraamassa paikallista jääkiekkoa juoden Tsekkiläistä olutta ja maistellen Tsekkiläistä ruokaa. Suosittelen jossain liemessä säilöttyä juustoa, mutta en niinkään leipäkulhossa tarjoiltua käristettyä siannahkaa!

Martin ja mie

Todella hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme aamujunalla Itävallan pääkaupunkiin, Wieniin! Paikkalippuja ei tarvinut varata.

Auf Wiedersehen!

Minna