Kaikki tiet vievät Roomaan, part two

Ciao, once again!

Roomassa oli paljon nähtävää, ja tämän blogi"tekstini" ajattelinkin tehdä lähinnä kuvin, kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ;)

Toinen päivä Roomassa lähtikin käyntiin yllättäen vierailemalla aivan toisessa maassa, eli Vatikaanivaltiossa! Vatikaanin museoon on btw ilmainen sisäänpääsy jokaisen kuukauden viimeinen sunnuntai, muulloin opiskelijalippu oli noin 8 euroa.



Minä jonottamassa museoon.





Sikstuksen kappelista.



Kattomaalaukset, keskellä Aatamin luominen -fresko.



Saint Peter's Basilica

Vatikaanivaltiosta jatkettiin takaisin Rooman nähtävyyksien pariin, jotka (mielestäni) sijaitsevat lyhyiden kävelymatkojen päässä toisistaan!

Monumento Nazionale a Vittorio Emanuele II

Spanish steps



Trevi Fountain



Pantheon



Kolmas päivä Roomassa pyhitettiin Colosseumissa vierailuun sekä shoppailuun. Colosseumiin pääsi halvemmalla "alle 25-vuotiaat lipulla", noin 8 euroa. Myös Jenni pääsi tällä lipulla pienen huijausyrityksen jälkeen, tai eihän se siis yritykseksi jäänyt ;) Eikä se ollut edes huijaus.. tai no. Ensin menin minä luukulle, näyttäen passini, eli ikäni. Höpisten samalla jotain, Jenni löi rahat tiskiin ajokortteineen ja sanoi haluavansa saman lipun kuin minä. Nainenhan ei sitten tarkistanut Jennin ajokorttia, ja vola, näin olimmekin jo halvat liput kourissa menossa kohti sisäänkäyntiä!



Colosseum

 

Jenni & minä & Colosseum

Colosseumin pääsylipulla pääsi ilmaiseksi vierailemaan myös viereisessä Forum Romanumissa, joka on suuri, puistomainen argeologinen nähtävyys.

Varasimme junat kohti seuraavaa kohdettamme, Montepulcianoa, päivää ennen lähtöä. Saimme tietää että juna ei lähtisi päärautatieasemalta, vaan toiselta kauempana sijaitsevalta asemalta. Sinne pääsisi metrolla, mutta kas kummaa, juuri sinä päivänä juuri siihen aikaan kun lähtömme koittaisi, metrot eivät kulje jonkin ihme remontin vuoksi.. Jouduimme taistelemaan aikamme, jotta saimme tiettä junan lähtöajan sekä bussin, jolla pääsisimme toiselle rautatieasemalle. Oikean bussin lähtöpaikka ja aika selvisi päärautatieaseman edustalla olevien bussipysäkkien luona hortoilevilta miehiltä, joilla oli tummansiniset liivit päällä, siellä he ohjailivat liikennettä. Kysy siis heiltä jos tarvitset apua ;)
Lähdimme aikaisin aamulla liikenteeseen, löysimme oikean bussin sekä rautatieaseman! (Ainiin, bussilipun voi ostaa lehtikioskeilta ja tupakkakojuista) Rautatieasemalla huomattiin, että eilinen lipunmyyjä oli antanut meille väärän lähtöajan, joten jouduimme odottelemaan junaa muutaman tunnin..!

Jenni päivittää matkabudjettiaan.. vai tekeeköhän ostoslistaa ;)



ja mie luen kirjaa!


Ensi kerralla tekstiä yrityksestämme päästä Montepulcianoon sekä seikkailusta ihanassa Firenzessä! <3

Minna

Kaikki tiet vievät Roomaan, part one

Ciao!!

Barille päästyämme, passintarkastuksen ohitettuamme etsimme infopisteen, josta ajattelimme kysyä kuinka pääsisimme Barin päärautatieasemalle. En yllättynyt, ettei infopisteessä edes ollut työntekijää, joten kanadalaisten reppureissaajien kanssa hetki ihmeteltyämme, saimme tietää että bussi saapuisi paikkoin satamarakennuksen eteen. Bussipysäkkiä ei löytynyt, mutta iloksemme eräs toinen matkailijaparivaljakko huikkaisi meille että bussi saapuisi kohta siihen, missä he seisoskelivat :) Bussikyyti ei kestänyt kauaa, ja maksoi pari euroa per naama.

Rautatieasemalla varasimme junapaikat Roomaan, kalliit paikat olikin, nimittäin KYMMENEN euroa per paikka! Halvemmallakin oltais päästy (3€/hlö), mutta tuo halvempi juna olisi ollut perillä Roomassa vasta illalla kello 23.00 eikä meillä ollut Roomasta varattuna hostellia eikä muutakaan majapaikkaa ollut tiedossa. Ostimme siis paikkaliput kalliiseen EuroCity junaan..

Bari

Jenni kuluttaa aikaa Barilla


Barilla jouduimme odottelemaan noin neljä tuntia ennen junan lähtöä, tämä aika käytettiin hyväksi jäätelöä syöden ja blogia päivitellen internetpointissa. Rautatieaseman infotaulu näytti junan olevan myöhässä 60 minuuttia.. Onneksi päivä oli aurinkoinen, joten ei muutakun ulos lämpimään. Juna saapui kuitenkin vain 20 minuuttia myöhässä aikataulustaan. Hyppäsimme vaunuun, jonka luulimme omaksemme ja josta löytyi kuin löytyikin lipussa lukevat paikkanumerot! Hieman alkoi kuitenkin epäilys hiipíä mieleeni, sillä vaunussa istui minun ja Jennin lisäksi vain yksi papitsuulo ja penkitkin oli jotenkin epäilyttävän pehmeät ja leveät.. sopivan viileäkin oli. Epäilyni vaihvistuivat kun meille tarjottiin ilmaiset kahvit sekä välipalat: istuimme ykkösluokan vaunussa! "Istutaan vaan ihan pokkana niin kauan ku konnari tulee", Jenni sanoi ja näin teimme. Onneksi konduktööri olikin mukava ja ystävällisesti kertoi meidän istuvan väärässä vaunussa ja että voisimme vaihtaa vaunua seuraavalla pysäkillä. Niin, olihan tuon ykkös- ja kakkosluokan välillä eroa, kakkosluokan vaunussa oli hyvin kuuma, jokaisella paikalla istui joku (paitsi meidän paikoilla ü) ja penkitkin oli kapeammat.

Pääsimme lopulta perille Roomaan! Kiertelyn, kaartelun ja jahkailun jälkeen lähdimme kävelemään kohti turisti-infoa (joka oli sisällä rautatieasemalla). Emme ennättäneet perille, ennenkun joku huusi tarvitsemmeko majapaikkaa. Huutaja oli mies, joka välitti hostelleja ja hotelleja niitä tarvitseville. Kerroimme budjetiksi noin 20€/naama, tästähän riemu repesi.. kuulema tosi tosi low budget.. "We said we're interrailing, so.."

Saimme hostellin noin viiden minsan kävelymatkan päästä rautatieasemalta, ihan jees hostelli. Kahden hengen huone, ja suihku silleen nätisti huoneen nurkassa.. vain suihkuverho suihkuttelijan suojana. Vessaa meillä ei näin ollen ONNEKSI ollut! :D

Wanted ravintola, suosittelen!



Sitä aitoa!

Ilta kului syöden, kartta tutkaillen, kaupunkia kierrellen ja seuraavaa päivää suunnitellen. Käytiin kuitenkin ottamassa pienet sneak peakit kauniiksi valaistusta Colosseumista, joka myöskin oli vain viiden minuutin kävelymatkan päässä hostellistamme.



Colosseum


Mitä muuta tapahtuikaan Roomassa..
to be continued!

Minna

Croatia

Heipä hei,

Kroatiaan matkasimme jälleen parilla bussilla ja loppumatkan junalla. Paikkoja ei tarvinut varata eikä myöskään maksaa. Ensimmäinen kohteemme oli pääkaupunki Zagreb, jossa yövyimme sohvasurffaten Saran ja Barbaran kotona. Zagrebissa söimme tähän mennessä halvimman ateriamme, 1€. Hinta oli noinkin halpa, sillä söimme tyttöjen koululla heidän opiskelijakorteillaan :)

Zagrebissa ei ollut paljon nähtävää, joten olimme päättäneet yöpyä siellä vain yhden yön. Jos aijot kuitenkin käydä katsomassa parlamenttitalon, kävele sinne portaita pitkin jotka lähtevät keskusaukion laidasta, äläkä katuja pitkin, sillä niitä pitää kävellä pari kilometriä ennenkuin voi edes kääntyä oikeaan suuntaan eli vasemmalle :) Yksi paikka kuitenkin täytyy mainita, kahvila nimeltä Cookie Factory! Suussasulavia suklaaleivonnaisia ja keksejä, ihana sisustus ja maukasta cappuccinoa!

Cookie Factory

Otimme yöjunan Splitiin, makuupaikka maksoi noin 15€!! Kallis, mutta hyttiin päästyämme annoimme hieman anteeksi korkealle hinnalle. Hytti oli kolmelle hengelle, eikä missään nimessä liian ahdas. Vesipullotkin saimme kaupanpäälle! :)

Splitissä olimme aamulla kello kahdeksan, tietämättä minne mennä ja missä yöpyä. Vastassamme olikin usea hostellinpitäjä houkuttelemassa meitä juuri heidän hostelliinsa. Valitsimme henkilöistä karuimman ja menimme tämän ”hostelliin”, joka sijaitsi vain parin minuutin päästä. Saimme yksityisen huoneen omalla kylpyhuoneella. Hintaa nainen sanoi huoneella olevan 100 kunaa, eli noin 14€, mutta paikan päällä nainen lisäsi päälle verot, 25 kunaa (varmaan mitään veroja edes maksa, sillä nämä paikat taitavat olla ns. black marketia). Suostuimme hintaan kuitenkin, sillä olihan käytössämme myös pyykinpesukone, keittiö, tv ja sijainti oli loistava! Spilissä kiertelimme Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluvaa vanhaa kaupunkia ja kiipesimme korkealle keskustan vieressä olevalle kukkulalle, joka oli puistoaluetta.



Jenni ja Adrianmeri



Seuraavana aamuna lähdimme bussilla kohti Dubrovnikia. Tämä bussiyhteys ei kuulu InterRailiin, lippu maksoi 122 kunaa + matkatavarat 7 kunaa, yhteensä noin 18€. Matka kesti 4.5 tuntia ja ajoimme koko matkan merenrantaa pitkin. Näkymät oli niiiin kauniit, mutta korkean paikan kammoisena ajellessamme korkeuksissa vuoren seinämää myötäillen, näkymistä oli hetkittäin vaikea nauttia, siksi uppouduinkin Hunger Games, Catching Fire kirjaan. Btw, kirjasarja on tosi hyvä ja englanninkielinen opus harjoittaa kielitaitoa :)



Dubrovnik



Dubrovnikissa otimme jälleen ”pimeänkaupan” majoituksen. Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella 350 kunaa/2 hlö/2 yötä eli 12€ yö per henkilö. Majoitus oli sataman/bussiaseman ja vanhankaupungin välissä ja sen tarjosi Silviana niminen nainen. Majoitus oli tunnetun LaLuna pizzerian lähellä, siellä kävimmekin pitsalla kahdesti! Ensimmäisenä iltana lähdimme ostamaan lauttalippuja Jadrolinijalta välille Dubrovnik – Bari (Italia). Suunnitelmissa oli siis yöpyä kaksi yötä Dubrovnikissa. Saimme kuitenkin kuulla, että lautta ei kulje juuri sinä päivänä kuin olimme ajatelleen lähtevämme Italiaan, joten jouduimme lyhentämään virailumme yhteen yöhön. Silviana oli kuitenkin mukava, ja palautti jo maksamamme toisen yön rahat takaisin meille. Myöskään lauttamatka Dubrovnik – Bari ei kuulu InterRailiin, liput maksoi noin 50€ /hlö.

LaLunan pizzaa

Dubrovnikissa sää oli ensimmäistä kertaa reilimme aikana Mahtava isolla ämmällä! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, lämmintä oli ja olkapäät alkoivat punoittaa. Kävelimme päivän vanhassa kaupungissa, jota ympäröivät Dubrovnik City Wallsit. Sisäänpääsy muureille oli 70 kunaa (10€), mutta opiskelijakorteilla saimme ne 30 kunalla /hlö. Muureilta oli mahtavat näkymät niin merelle, kaupunkiin, vuorell,e kuin vanhaan kaupunkiinkin. Kävimme myös rannalla ottamassa aurinkoa.. Tällaiseen päivään sopii täydellisesti One Republicin biisi Good life.

Mie ja Dubrovnik City Walls

Vanha kaupunki

Illalla jonotimme lauttaan ja passintarkastukseen röyhkeiden, etuilevien italialaisten kanssa. Jos olet menossa kyseiselle lautalle, ilta kahdeksan sijasta voit olla paikalla vasta lähempänä ilta yhdeksää. Ja jos olet paikalla aikaisemmin, suosittelen istumaan rauhassa, rinkka vieressä niin kauan että jäljellä on enää muutama ihminen :)

Jadrolinija

Lautalla meillä ei ollut istumapaikkoja, eikä hyttiä. Asetellamme makuupussejamme kahvilan lattialle, eräät Kanadalaiset reppureissaajat olivat löytäneet huoneen täynnä istumapaikkoja. Nämä paikat ovat maksullisia, mutta he olivat käyneet kysymässä infosta saisiko sinne mennä. Toinen heistä oli vedetty syrjään ja hänelle kerrottu (epävirallisesti), että jos tilaa huoneessa on, sinne voi mennä sillä lippuja ei tulla tarkastamaan :) Kyllä pienet asiat tekee onnelliseksi, kuten nukkuminen kovalla lattialla makuupussisa, mutta rauhallisessa ympäristössä! Tuo nukkuminen lattialla on muuten paljon rentouttavampaa ja mukavampaa kuin istualtaan nukkuminen.

Minna

ps. kirjoitan tätä kakkosluokan vaunussa kohti Roomaa, jäätiin kiinni! Mutta ehdittiin juoda ilmaiset kahvit ja syödä ilmaiset keksit.. :)